"Mutta pyytäkää edes sitä valtuutta kansalliskokoukselta!" huudahti
Gilbert.
"Luuletteko minun odotelleen teidän neuvoanne? Olen kutsuttanut tänne Thuriotin, olen kutsuttanut tänne Tallienin. Vaimo, katso, ovatko he tulleet. Jos ovat, laske Thuriot sisälle."
Rouva Danton poistui nopeasti.
"Koetan onneani teidän nähtenne, herra Gilbert", sanoi Danton. "Te olette todistajani jälkimaailmalle, kuinka olen ponnistellut."
Ovi aukeni.
"Tässä tulee kansalainen Thuriot, hyvä ystävä", ilmoitti rouva Danton.
"Tule tänne!" sanoi Danton ja ojensi leveän kouransa miehelle, joka hänen rinnallaan esitti samanlaista osaa kuin ajutantti kenraalin rinnalla. "Lausuit kerran puhujalavalta seuraavat ylevät sanat: 'Ranskan vallankumous ei ole vain meidän, se on maailman ja meidän on tehtävä siitä tili koko ihmiskunnalle!' Hyvä, meidän on ponnistettava kaikkemme säilyttääksemme tämän vallankumouksen puhtaana."
"Puhu", kehoitti Thuriot.
"Huomenna, istunnon alkaessa, ennenkuin keskustelu on alkanutkaan, sinä ehdotat seuraavaa: kommuunin yleisneuvoston jäsenmäärä korotetaan kolmeksisadaksi, joten elokuun kymmenentenä päivänä valittujen yhä pysyessä paikoillaan uudet tulokkaat tekevät mitättömäksi vanhojen vaikutusvallan. Me rakennamme Pariisin edustuksen selvälle pohjalle, me laajennamme kommuunin, me lisäämme sen lukumäärää, mutta me tasoitamme sen henkeä. Jos tämä ehdotus ei läpäise, ellet saa heitä käsittämään tätä ajatustani, käske Lacroixin esittää kysymys avoimesti. Hän ehdottakoon kuolemanrangaistusta jokaiselle, ken suoraan tai välillisesti kieltäytyy panemasta täytäntöön tai jotenkuten muuten kiertää toimeenpanovallan antamia määräyksiä ja toimintaohjeita. Jos se ehdotus läpäisee, merkitsee se diktatuuria. Minä edustan toimeenpanovaltaa. Minä astun esille, minä vaadin sitä, ja jos emmitään antaa se minulle, minä otan sen!"
"Entä mitä sitten teette?" kysyi Gilbert.