Andrée luki sen, mutta antamatta sitä takaisin Gilbertille hän piti sen kädessään..
"Se minun olisi pitänyt arvatakin, tohtori", sanoi hän ja yritti hymyillä, minkä taidon hänen kasvonsa näyttivät unohtaneen.
"Mikä, rouva?"
"Se, että te tulisitte estämään minua kuolemasta."
"Rouva, maailmassa on muuan olento, joka on minulle kalliimpi kuin mitä isä tai äiti olisivat milloinkaan minulle olleet, jos Jumala olisi suonut minulle isän tai äidin, ja se olento olette te!"
"Niin, ja senvuoksi te heti ensimmäisellä kerralla petitte minulle antamanne sanan."
"En ole pettänyt sanaani, rouva. Minä lähetin teille myrkyn."
"Annoitte poikani sen tuoda."
"Enhän ollut sanonut, kuka sen toisi teille."
"Te olette siis ajatellut minua, herra Gilbert? Te olette minun takiani astunut leijonan luolaan? Ja te olette lähtenyt siitä luolasta hallussanne taikakalu, joka aukaisee portit ja ovet?"