Erehdys selvisi, mutta kepponen oli tehty.

Olemme maininneet, että äänestäessään kello yksi kansalliskokous teki päätöksensä liian myöhään. Mitä kommuuni halusi? Se halusi verilöylyä ja diktatuuria.

Se menetteli seuraavalla tavalla.

Kuten Danton oli sanonut, murhaajia ei ollut niin paljon kuin luultiin.

Syyskuun 1 ja 2 päivän välisenä yönä, Gilbertin yrittäessä turhaan pelastaa Andréeta Abbayesta, Marat lähetti nalkuttajansa kerhoihin ja piireihin. Mutta näiden raivohullut hyökkäykset eivät tehonneet kerhoissa ollenkaan, ja kahdeksastaviidettä piiristä vain kaksi, Poissonnièren ja Luxembourgin piirit, oli äänestänyt verilöylyn hyväksi.

Diktatuuria kommuuni taas ei luullut voivansa anastaa saamatta tukea
Maratin, Robespierren ja Dantonin nimistä. Senvuoksi se oli käskettänyt
Dantonin kaupungintaloon.

Olemme nähneet Dantonia varustautuneen torjumaan tätä iskua. Danton ei saanut kirjettä eikä siis voinut saapua.

Jos hän olisi saanut sen, ellei Tallienin erehdys olisi vienyt sitä sotaministeriöön kun sen piti mennä oikeusministeriöön, Danton ei olisi uskaltanut olla noudattamatta käskyä.

Hänen poissaollessaan kommuunin täytyi päättää asia ominpäin.

Se päätti nimittää valvontavaliokunnan. Mutta valvontavaliokuntaan ei voitu nimittää jäseniä kommuunin ulkopuolelta.