Toisaalta tähän teurastuskomiteaan — se oli sen oikea nimitys — oli saatava Marat. Mitä tehdä? Marat ei ollut kommuunin jäsen.
Panis sai tehtäväkseen järjestää tämän asian. Jumalansa Robespierren ja lankonsa Santerren avulla Panisilla oli sellainen vaikutusvalta kommuunissa — ymmärtää helposti, ettei Panis, entinen prokuraattori, valheellinen, tyly luonne, naurettavien pikku viisujen pikku kirjoittaja, merkinnyt sellaisenaan mitään — mutta Robespierren ja Santerren avulla, kuten sanottu, hänellä oli sellainen vaikutusvalta kommuunissa, että hänet määrättiin valitsemaan kolme jäsentä, jotka sitten täydentäisivät valvontavaliokunnan jäsenmäärän.
Panis ei uskaltanut toteuttaa tätä valtuutta yksinään.
Hän turvautui kolmen virkaveljensä apuun: Sergentin, Duplainin ja
Jourdeuilin.
Nämä puolestaan kutsuivat avuksi seuraavat viisi kommuunin jäsentä:
Deforguesin, Lenfantin, Guermeurin, Leclercin ja Durfortin.
Alkuperäisessä asiakirjassa on neljä nimikirjoitusta: Panis, Sergent, Duplain ja Jourdeuil. Mutta sen reunassa näkee viidennenkin nimen, jonka joku näistä neljästä allekirjoittajasta on varustanut puumerkillä, epäselvällä puumerkillä, missä silti voi huomata Panisin puumerkin.
Tämä nimi oli Marat. Marat, jolla ei ollut oikeutta päästä valiokuntaan, koska hän ei ollut kommuunin jäsen. [Lukekaa Micheletiä, ainoaa historioitsijaa, joka on saanut luoda valaistusta syyskuun tapahtumien veriseen hämärään. Poliisilaitoksen arkistossa voitte niinikään silmäillä kyseellistä asiapaperia, jota oppinut ystävämme herra Labat, arkistonhoitaja, mielellään näyttää uteliaille, kuten hän on näyttänyt sen meillekin.]
Sen nimen mukana tuli valiokuntaan murha.
Katsokaamme, kuinka se leviää kaikessa valtavassa voimassaan.
Olemme maininneet, ettei kommuuni ollut menetellyt kuten kansalliskokous, se ei ollut vitkastellut.