Miehet saapuivat perille kello yhdentoista tienoissa.
On tarpeetonta kysyä, mistä he keskustelivat. He puhelivat verilöylystä. Mutta toinen haasteli siitä Rousseaun koulukuntaan kuuluvan ajattelijan tavoin hentomielisesti, toinen kuivakiskoisesta kuin Condillacin koulukunnan matemaatikko.
Kuten sadun krokotiili, Robespierrekin itki toisinaan niitä, jotka hän tuomitsi kuolemaan.
Huoneessaan Saint-Just pani hattunsa tuolille, irroitti kaulanauhansa ja riisui takkinsa.
"Mitä sinä teet?" kysyi Robespierre häneltä.
Saint-Just silmäili häntä niin kummastelevin ilmein, että Robespierre sanoi toistamiseen:
"Minä kysyn, mitä sinä teet."
"Menen makuulle, hitossa!" vastasi nuori mies.
"Entä miksi menet makuulle?"
"Tehdäkseni, mitä vuoteessa tehdään, nukkuakseni."