Saint-Just huomasi varjon ikkunan ja itsensä välissä. Hän kääntyi ikkunaan päin ja tunsi Robespierren.
Hän arveli, että illalla lähdettyään Robespierre oli jo palannut.
"Mikä sinut on saanut jalkeille näin varhain?" kysyi hän.
"Ei mikään", vastasi Robespierre. "En ole lähtenytkään".
"Mitä, etkö ole lähtenytkään?"
"En."
"Etkö ole ollut makuulla?"
"En."
"Etkö ole nukkunut?"
"En."