Abbayessa armahdettiin neljäkymmentäkaksi vankia, La Forcessa ei kuuttakaan.
La Forcen vankien joukossa oli myöskin poloinen pikku prinsessa de Lamballe. Aikaisemmissa kertomuksissamme olemme nähneet hänen liikkuvan kuningattaren uhrautuvana varjona.
Häntä vihattiin suunnattomasti, häntä nimitettiin Itävallattaren neuvojaksi. Hän oli kuningattaren uskottu, läheinen ystävä, ehkä jotakin enempääkin — niin ainakin väitettiin — muttei suinkaan hänen neuvojansa. Tämä Eugene Savoijalaisen hentoinen tyttärentytär, jonka suu oli hieno, mutta tiukka ja jonka hymy oli jäykkää, kykeni rakastamaan, hän on sen osoittanut, muttei milloinkaan neuvomaan, ei ainakaan kuningattaren kaltaista jäntevää, itsepäistä ja hallitsevaa luonnetta.
Kuningatar oli rakastanut häntä, kuten hän oli rakastanut rouva de Guémenétä, rouva de Marsania, rouva de Polignacia, mutta kevytmielisenä, häälyvänä, epätasaisena kaikissa tunteissaan kuningatar oli ehkä antanut hänen kärsiä ystävänä yhtä paljon kuin Charny oli kärsinyt rakastajana. Olemme nähneet, että rakastaja väsyi. Ystävätär sensijaan pysyi uskollisena.
Molemmat tuhoutuivat sen henkilön puolesta, jota he olivat rakastaneet.
Muistettaneen vielä muuan iltahetki Flora-paviljongissa, jonne kerran lukijan opastimme. Rouva de Lamballella oli vastaanotto huoneistossaan, ja kuningatar tapasi rouva de Lamballen luona henkilöt, joita hän ei voinut ottaa vastaan omalla puolellaan: Suleaun ja Barnaven Tuilerieissä ja Mirabeaun Saint-Cloudissa.
Joku aika senjälkeen rouva de Lamballe oli lähtenyt Englantiin. Sinne hän olisi voinut jäädäkin ja siellä säilyttää elämänsä vielä pitkiksi vuosiksi. Mutta kuultuaan, että Tuilerieitä uhattiin, tuo hyvä ja helläsydäminen nainen palasi pyytämään entistä tointansa kuningattaren luona.
Elokuun 10 päivänä hän joutui erilleen ystävättärestään. Kuningattaren mukana hän oli sitten tullut Templeen, mutta sieltä hänet oli miltei heti siirretty la Forceen.
Vankilassa hän oli tuntenut menehtyvänsä uhrautumisensa taakan alle. Hän oli tahtonut kuolla kuningattaren rinnalla, hänen kanssansa, hänen nähtensä; kuolema olisi silloin kenties tuntunut suloiselta. Mutta etäällä kuningattaresta hänellä ei ollut rohkeutta kuolla. — Hän ei ollut lujatarmoinen nainen kuten Andrée. — Kauhu teki hänet aivan sairaaksi.
Hän ei tiennyt, kuinka syvästi häntä vihattiin. Hänet oli teljetty rouva de Navarren kanssa erääseen vankilan yläkerroksen huoneeseen. Syyskuun 2 ja 3 päivän välisenä yönä hän oli nähnyt rouva de Tourzelin lähtevän. Oli kuin hänelle olisi sanottu: "Te jäätte tänne kuolemaan."