Sitten hän jatkoi tuskin kuuluvalla äänellä:
"Jos olette tulleet murhaamaan minut, voitte tehdä sen yhtä hyvin täällä kuin muualla."
Toinen miehistä kumartui kuiskaamaan hänelle, toisen jäädessä ovelle vakoilemaan:
"Totelkaa, rouva, me haluamme pelastaa teidät."
"Poistukaa siis hetkeksi, jotta voin pukeutua", sanoi vanki.
Miehet poistuivat, ja rouva de Navarre auttoi häntä pukeutumassa tai paremminkin puki hänet.
Kymmenen minuutin perästä miehet palasivat.
Prinsessa oli valmis lähtemään, mutta kuten oli sanonut, hän ei kyennyt kävelemään. Poloisen naisen koko ruumis vapisi. Hän takertui häntä puhutelleen kansalliskaartilaisen käsivarteen ja tähän käsivarteen nojaten hän laskeutui portaat alas.
Pienestä ovesta astuttuaan sisälle hän oli äkkiä verituomioistuimen edessä, jonka puheenjohtajana toimi Hébert.
Nähdessään nuo ylös käärityn hihoin istuvat miehet, jotka olivat tekeytyneet tuomareiksi, nähdessään nuo veren tahraamin käsin seisovat miehet, jotka olivat tekeytyneet teloittajiksi, hän pyörtyi.