"Vannokaa vala vapaudelle ja yhdenvertaisuudelle, viha kuninkaalle, kuningattarelle ja kuninkuudelle."
"Vannon mielelläni kahdelle ensiksi mainitulle, mutten muulle, koska se on vastoin sydäntäni."
"Vannokaa toki", kuiskasi kansalliskaartilainen, "muutoin olette kuoleman oma!"
Prinsessa kohotti molemmat kätensä ja astui vaistomaisesti horjahtelevin askelin ovelle päin.
"Mutta vannokaa jo!" kehoitti hänen suojelijansa.
Ikäänkuin peläten, että kuolemankammo saisi hänet lausumaan tuon häpeällisen valan, hän painoi käden suullensa tukehduttaakseen sanat, jotka voisivat pujahtaa esille vastoin hänen tahtoaan.
Hänen sormiensa raosta kuului jonkunlaista voihkaisua.
"Hän on vannonut!" huudahti kansalliskaartilainen.
Sitten hän kuiskasi prinsessalle:
"Menkää nopeasti ovesta, joka on edessänne, ja huutakaa mennessänne:
'Eläköön kansa!' ja te olette pelastettu."