Astuttuaan ovesta ulos hän joutui erään häntä odotelleen murhaajan syliin. Tämä mies oli iso Nicolas, sama, joka Versaillesissa oli leikannut kahden vartijan päät.
Tällä kerralla hän oli luvannut pelastaa prinsessan.
Hän kantoi nais-rukan jotakin muodotonta, pöyristyttävää, veristä kohden ja kuiskasi hänelle:
"Huutakaa: 'Eläköön kansa!' huutakaa pian: 'Eläköön kansa!'"
Prinsessa olisi varmaan huutanutkin, mutta hän tuli avanneeksi silmänsä. Hän näki edessään ruumisröykkiön, jonka laella muuan mies asteli raudoitetut saappaat jalassa. Hänen jalkojensa alta tihkui verta, niinkuin viininpusertaja panee rypälemehun tihkumaan.
Hän näki tämän hirveän röykkiön, kääntyi eikä voinut lausua muuta kuin:
"Hyi, kuinka kauheaa!"
Tämä huuto tukahdutettiin.
Kerrotaan herra de Penthièvren, prinsessan langon, antaneen satatuhatta frangia hänen pelastamisekseen.
Hänet työnnettiin siihen ahtaaseen solaan, joka Saint-Antoine-kadulta vie vankilaan ja jota nimitettiin "Pappien säkinpohjaksi". Silloin muuan heittiö, Chariot niminen kähertäjä, joka juuri oli pestautunut rummuttajaksi vapaaehtoisten joukkoon, murtautui prinsessaa ympäröivän miesjonon läpi ja lennätti piikillään hilkan hänen päästänsä.