Mies oli muuan Danjou, entinen seminaarilainen, jättiläinen, jota sanotuinkin Kolmen kyynärän apotiksi.
"Mitä nyt?" kysyi kuningas.
Mies käytti hyväkseen hetkeä, jolloin kuningatar käänsi hänelle selkänsä, ja teki kuninkaalle merkin, ettei tämä kyselisi.
Huudot, herjaukset ja uhkailut kantautuivat huoneeseen asti suljetun oven ja ikkunan takaa. Kuningas oivalsi, että jotakin hirveää oli tekeillä. Hän laski kätensä kuningattaren olalle pysyttääkseen hänet paikallaan.
Ovelle koputettiin ja Danjoun oli pakko avata.
Tulijat olivat kaartin upseereja ynnä komisaareja.
"Hyvät herrat", kysyi kuningas, "onko perheeni turvassa?"
"On kyllä", vastasi muuan kansalliskaartin upseeri, jolla oli kaksoisolkalaput, "mutta kaupungilla liikkuu huhu, ettei tornissa ole enää ketään ja että te olette paenneet. Menkää siis ikkunaan rauhoittaaksenne kansan."
Kuningas, joka ei tiennyt, mitä oli tekeillä, oli valmis tottelemaan.
Hän aikoi lähteä ikkunaan, mutta Danjou pidätti hänet.