"Ja hän kysyi minulta: 'Miksei se käy, Gamain?' — Minä vastasin: 'Sire, minun täytyy tutkia sitä ensin.' — Hän sanoi: 'Se on kohtuullista.' Sitten minä tutkin lukkoa ja sanoin hänelle: 'Tiedättekö, miksei lukko käy? — 'En', vastasi hän, 'koskapa teiltä kysyn'. — 'No kah, Se ei käy, sire (siihen aikaan sitä roistoa puhuteltiin vielä sireksi), se ei käy, sire, siitä yksinkertaisesta syystä ettei se voi käydä…' Kuunnelkaa tarkasti selitystäni, sillä te ette ole lukkoasioista niin selvillä kuin kuningas, joten teidän on ehkä vaikea minua ymmärtää. Siis mutta nyt muistaakin, se ei ollutkaan bernhardilaislukko, vaan lipaslukko."
"Yhdentekevää, hyvä ystävä", sanoi Roland. "Arvasitte oikein, minä en ole lukkoasioista niin selvillä kuin kuningas enkä tiedä, mikä ero on bernhardilaislukon ja lipaslukon välillä."
"Selitän sen eron kädenkäänteessä…"
"Ei tarvitse. Te siis selititte kuninkaalle…?"
"Miksei lukko sulkeutunut… Täytyykö teille sanoa, miksei lukko sulkeutunut?"…
"Kuten haluatte", vastasi Roland, joka alkoi käsittää, että Gamainin oli annettava rauhassa laverrella.
"No niin, se ei sulkeutunut, nähkääs, koska avaimen kara kyllä tarttui lukon isoon haittaan ja iso haitta kyllä kääntyi puolitiehen, muttei pitemmälle, sillä sitä ei ollut muovailtu särmikkääksi. Siinä joko juttu. Nythän tekin sen käsitätte, vai mitä? Ison haitan kierto oli kymmenen linjaa, nikaman tuli olla yksi linja… Ymmärrättehän?"…
"Mainiosti!" myönsi Roland, joka ei käsittänyt yhtään mitään.
"'Siinäpä se vika onkin', sanoi kuningas (sitä saastaista tyrannia nimitettiin silloin vielä kuninkaaksi). 'No, Gamain, tee sinä, mitä minä en ole osannut, sinä, mestarini.' — 'Oh, en vain teidän mestarinne, sire, vaan mestarien mestari, kaikkien mestari."
"Te siis…?"