Maneesin ovella Santerre laski kätensä hänen olalleen ja johdatti hänet aitauksen eteen, samalle paikalle ja samaan nojatuoliin, mistä hän oli vannonut valan hallitusmuodolle.
Kaikki edustajat pysyivät istuallaan kuninkaan astuessa saliin. Vain yksi nousi tervehtimään, kun kuningas asteli hänen ohitseen.
Kuningas kääntyi kummastuneena katsomaan, kuka se oli, ja tunsi
Gilbertin.
"Hyvää päivää, herra Gilbert", sanoi hän.
Sitten hän jatkoi Santerrelle:
"Tunnettehan herra Gilbertin? Hän oli aikoinaan minun lääkärini.
Ettehän lue hänelle liian suureksi viaksi, kun hän tervehti minua?"
Kuulustelu alkoi.
Ja silloin onnettomuuden lumousvoima alkaa haihtua julkisuuden edessä. Kuningas ei ainoastaan vastannut hänelle tehtyihin kysymyksiin, vaan vastasi lisäksi huonosti, epäröiden, kierrellen, kieltäen, luikerrellen ovelasti kuin joku maaseutuasianajaja, joka ajaa kahden naapurin raja-aitaa koskevaa juttua.
Tämä ei ollut kuningas-poloiselle suuri päivä.
Kuulustelua kesti kello viiteen asti.