Ja hän ojensi kuninkaalle leipänsä.
"Taittakaa itse", sanoi hän. "Tämä on spartalainen ateria. Jos minulla olisi juuri, antaisin siitäkin toisen puolen."
Mentiin pihalle.
Kuninkaan nähdessään väkijoukko alkoi laulaa Marseljeesin kertoa, korostaen erikoisen ponnekkaasti säettä:
Juoda nyt saa sortajainsa verta maa!
Ludvig XVI kalpeni lievästi ja astui vaunuihin.
Nyt hän alkoi syödä, mutta söi vain leipänsä kuoren. Sisus jäi hänen kouraansa, eikä hän tiennyt, mitä sillä tekisi.
Kommuunin prokuraattorin apulainen otti sen hänen kädestään ja heitti sen vaununovesta kadulle.
"Ah, on väärin heittää leipää kadulle", sanoi kuningas, "varsinkin nykyisin kun leipä on harvinaisuutta!"
"Entä kuinka te tiedätte sen harvinaiseksi?" kysyi Chaumette. "Eihän teiltä ole puuttunut!"