"Tiedän sen harvinaiseksi, koska se, jota minulle tarjotaan, maistuu mullalta."
"Isoäitini", virkkoi Chaumette, "sanoi minulle alati: 'Poikaseni, ei koskaan pidä hävittää leivän sisusta, sillä et voisi kuitenkaan kasvattaa samaa määrää tilalle'."
"Herra Chaumette", sanoi kuningas, "isoäitinne oli kaikesta päättäen älykäs nainen".
Syntyi äänettömyys. Chaumette istui mykkänä vaunujen perällä.
"Mikä teitä vaivaa, herra?" kysyi kuningas. "Näytätte kalpealta."
"En tosiaankaan voi hyvin", myönsi Chaumette.
"Ehkä hiljaa kulkevien ajoneuvojen tärinä vaivaa teitä?" kysyi kuningas.
"Niinpä kai."
"Oletteko ollut merellä?"
"Olen ollut sodassa la Motte-Picquetin johdolla."