Kymmentä minuuttia myöhemmin Turgy sai tämän vastauksen.
Samana päivänä, mennessään Cléryn huoneen raollaan olevan oven ohi Turgy pani pienen lankakerän kierimään Cléryn vuoteen alle. Siinä lankakerässä oli madame Elisabethin toinen kirje.
Se oli nokkela keino.
Cléry keri langan kuninkaan kirjeen ympärille ja piilotti kerän astiakaappiin. Turgy löysi sen sieltä ja toi vastauksen samaan paikkaan.
Näin jatkui tätä kirjeenvaihtoa monena, päivänä.
Mutta joka kerta kun kamaripalvelija antoi uuden todistuksen uskollisuudestaan ja taitavuudestaan, kuningas ravisti päätänsä ja sanoi:
"Olkaa varuillanne, hyvä ystävä, te panette vapautenne alttiiksi!"
Keino oli tosiaankin liian hatara. Cléry keksi toisen.
Komisaarit antoivat kuninkaalle kynttilät punoksella sidotuissa kääröissä. Cléry talletti tarkoin nämä punokset ja kun niitä tuli riittävä määrä, ilmoitti hän kuninkaalle, että tämä voisi jatkaa kirjeenvaihtoa entistä tehokkaammin punoksen avulla, joka sujutettaisiin madame Elisabethin huoneeseen. Madame Elisabeth, jonka makuuhuone oli hänen huoneensa alla ja jonka ikkuna oli kohtisuoraan Cléryn huoneesta urkenevan pikku käytävän ikkunan alla, voisi yöllä sitoa kirjeen tähän punokseen ja samaa tietä saada kuninkaan vastauksen. Ylöspäin käännetty suojus kaihti jokaista ikkunaa ja esti kirjeitä putoamasta puutarhaan.
Samaisen punoksen avulla voitiin muuten lähettää myöskin kyniä, paperia ja mustetta, joten prinsessoilta säästyi vaiva pistellä kirjeensä neulalla.