Hän sille todella nousikin, nais-rukka. Mutta kun hänen tuomionsa oli julistettu, tuli hänestä nainen, heikko nainen. Käyttääkseen hyväkseen lain suomaa etua hän selitti olevansa äitiyden tilassa.
Tuomioistuin toimitti tuomitun lääkärien ja kätilöitten tutkittavaksi. Tutkimuksen tulokseksi ilmoitettiin, että mikäli hän oli raskaana, se raskaus oli niin verestä laatua, ettei sitä voitu vielä todeta.
Mestauslavalla hän esiintyi jälleen miehenä ja kuoli, niinkuin hänen laisensa naisen tulee kuolla.
Malesherbes oli sama Lamoignon de Malesherbes, joka oli ollut ministerinä Turgotin kanssa ja kaatunut tämän mukana. Olemme varemmin maininneet, että hän oli seitsemänkymmenen tai kahdenkahdeksatta ikäinen pikku vanhus, syntynyt kämpyräksi ja hajamieliseksi, pyyleväksi ja rahvaanomaiseksi, ja "oikea apteekkarityyppi", kuten Michelet sanoo, eikä hänessä olisi luullut piilevän entisaikojen sankarihenkeä.
Konventissa hän puhutteli kuningasta aina sireksi.
"Kuinka sinä uskallat puhua noin meidän edessämme?" kysyi häneltä muuan konventin jäsen.
"Koska halveksin kuolemaa", vastasi Malesherbes mutkattomasti.
Ja hän halveksi todella kuolemaa, johon hän meni puhellen tovereilleen vankkureissa ja jonka hän otti vastaan, ikäänkuin olisi — käyttääksemme tohtori Guillotinin sanontaa — tuntenut vain kevyttä raikkautta niskassaan. Monceauxin portinvartija — mestattujen ruumiit kuljetettiin Monceauxiinn — Monceauxin portinvartija totesi omituisella tavalla tämän kuoleman halveksimisen. Tuon päättömän ruumiin housuntaskusta hän löysi Malesherbesin kellon. Kello näytti kahta. Tapansa mukaan kuolemaantuomittu oli vetänyt sen kello kaksitoista, siis hetkellä, jolloin hän nousi mestauslavalle.
Kun Target oli pettänyt, pyysi kuningas avustajikseen Malesherbesin ja Tronchetin. Nämä puolestaan kutsuivat kolmanneksi asianajaja Desèzen, sillä aika oli täpärällä.
Joulukuun 14 päivänä Ludvigille ilmoitettiin, että hänen sallittaisiin neuvotella puolustajiensa kanssa ja että samana päivänä herra de Malesherbes saapuisi hänen puheilleen.