Hän kieltäytyi kurjasti, pelosta kalveten vuosisatansa edessä saadakseen häpeästä punehtua jälkipolvien edessä!
Mutta kuninkaan ensimmäistä esiintymistä seuranneena päivänä konventin puheenjohtaja sai seuraavan kirjeen:
"Kansalainen presidentti.
En tiedä, myöntääkö konventti Ludvig XVI:lle avustajan häntä puolustamaan ja salliiko se hänen itse valita avustajansa. Myönteisessä tapauksessa minä haluan täten ilmoittaa Ludvig XVI:lle, että jos hän valitsee minut siihen toimeen, olen valmis siihen ryhtymään. Minä en vaadi teitä esittämään tarjoustani konventille, sillä minä en suinkaan pidä itseäni niin huomattuna henkilönä, että se välittäisi minusta, mutta minut on kahdesti kutsuttu sen miehen avustajaksi, joka oli isäntäni aikoina, jolloin se toimi oli kaikkien tavoittelema, joten olen velvollinen tekemään hänelle saman palveluksen nyt kun se toimi on monen mielestä vaarallinen.
Jos olisin voinut jollakin muulla tavalla tiedoittaa hänelle
tarjoukseni, en olisi kääntynyt teidän puoleenne.
Olen arvellut, että nykyisessä asemassanne voitie helpommin kuin
kukaan muu toimittaa hänelle tämän tiedon.
Suvaitkaa, hyvä herra, j.n.e.
Malesherbes."
Samaan aikaan tuli kaksi muutakin tarjousta. Toisen lähetti muuan Troyesin asianajaja, herra Sourdat. "Olen valmis", sanoi hän rohkeasti, "puolustamaan Ludvig XVI:ta, sillä tiedän hänet viattomaksi!" Toisen tarjouksen teki Olympe de Gouges, omituinen etelä-ranskalainen naiskirjailija, joka saneli huvinäytelmänsä, koska, niin väitettiin, hän ei osannut kirjoittaa.
Olympe de Gouges oli ruvennut naisten asianajajaksi. Hän vaati, että naisille oli annettava samat oikeudet kuin miehillekin, että he pääsisivät eduskuntaan, saisivat ottaa osaa lainsäädäntötyöhön, päättää rauhasta ja sodasta, ja hän tuki vaatimustaan seuraavalla ylevällä väitteellä: "Mikseivät naiset saa nousta puhujalavalle, koska he kerran nousevat mestauslavallekin?"