Yhteensä sataviisikymmentäkahdeksan asiapaperia, joiden jäljennökset jätettiin kuninkaan huostaan.
Pian senjälkeen kuningas sai köhäkohtauksen.
Hän muisti, että Gilbert tervehti häntä, kun hän astui konventin istuntosaliin, ja pyysi kommuunilta, että hänen entisen lääkärinsä Gilbertin sallittaisiin tulla katsomaan häntä. Pyyntö evättiin.
"Jättäköön Capet juomatta jäävettä", sanoi muuan sen jäsenistä, "niin ei tule köhää".
Joulukuun 26 päivänä kuninkaan oli määrä saapua toistamiseen konventin aitauksen eteen.
Hänen partansa oli kasvanut — olemme maininneet, että se parta oli ruma, vaaleahtava ja harva — ja Ludvig pyysi parranajovehkeensä. Ne tuotiin hänelle, mutta sillä ehdolla, että hän ajaisi partansa neljän komisaarin läsnäollessa!
Joulukuun 25 päivän illalla kuningas ryhtyi kirjoittamaan testamenttiaan. — Tämä jälkisäädös on yleisesti niin tunnettu, ettemme esitä sitä tässä, niin liikuttava ja kristillishenkinen kuin se onkin.
Tämän kertomuksen kirjoittaja on monesti kohdistanut huomionsa kahteen jälkisäädökseen: Ludvig XVI:n jälkisäädökseen, joka laadittiin tasavallan edessä kun hän näki vain kuninkuuden, ja Orleansin herttuanjälkisäädökseen, joka laadittiin kuninkuuden edessä, kun hän näki vain tasavallan.
Ludvig XVI:n testamentista jäljennämme vain yhden lauseen, joka auttaa meitä valaisemaan muuatta kysymystä eräältä näkökulmalta. Jokainen tarkastelee, niin sanotaan, ei ainoastaan asian todellisuutta, vaan lisäksi juuri omalta näkökulmaltaan.
"Minä lopetan", kirjoitti Ludvig XVI, "selittämällä Jumalan edessä ja valmiina astumaan Hänen eteensä, etten soimaa itseäni niistä rikoksista, joista minua syytetään".