Seitsemänkolmatta tuntia kestäneen istunnon jälkeen kansalliskokouksen jäsenet olivat vihdoinkin poistuneet salista.
Tämä avara sali, missä seitsemänkolmatta tunnin aikana oli tapahtunut niin paljon meluavaa, oli nyt mykkä, autio ja pimeä kuin hauta.
"Valoa!" sanoi kuningatar.
Pitou otti lattialta sammuneen tuohuksen, sytytti sen lyhdyn liekissä ja antoi sen kuningattarelle, joka nyt jatkoi matkaansa.
Sisäoven edessä Marie-Antoinette osoitti soihdulla ovea ja sanoi:
"Tuossa oviaukossa hän sai surmansa!"
Andrée ei vastannut. Häntä olisi voinut pitää haamuna, joka seurasi manaajaansa.
Kun tultiin käytävään, valaisi kuningatar Sainiollaan permantoa.
"Tuossa on hänen vertansa", sanoi hän.
Andrée pysyi yhä mykkänä.