Kuningatar astui suoraan erästä pientä huonetta kohden, joka oli vastapäätä Logographe-aitiota, aukaisi sen oven, valaisi tuohuksellaan huonetta ja sanoi:
"Tuossa on hänen ruumiinsa!"
Yhä mykkänä Andrée astui huoneeseen, istahti lattialle ja nosti vaivoin
Olivierin pään polvilleen.
"Kiitos, madame", sanoi hän, "siinä onkin kaikki, mitä minulla oli teiltä pyydettävää".
"Mutta minä", virkkoi kuningatar, "minä pyydän teiltä myöskin jotakin".
"Sanokaa."
"Annatteko minulle anteeksi?"
Syntyi hetken äänettömyys. Andrée näytti epäröivän.
"Annan", vastasi hän lopulta, "sillä huomenna minä olen hänen luonansa!"
Kuningatar otti povestaan kultaiset sakset, jotka hän oli sinne piilottanut, niinkuin kätketään puukko, jotta äärimmäisen vaaran uhatessa sitä voisi käyttää itsemurha-aseena.