Silloin Garat sanoi, pitäen hatun päässänsä:
"Ludvig, kansalliskonventti on valtuuttanut väliaikaisen toimeenpanevan neuvoston ilmoittamaan teille päätökset, jotka se on tehnyt tämän kuun viidentenä-, kuudentena-, seitsemäntenä- ja yhdeksäntenätoista sekä kahdentenakymmenentenä päivänä. Neuvoston sihteeri lukee ne teille."
Grouvelle aukaisi erään paperin ja luki vapisevalla äänellä:
"1. Kansalliskokous julistaa Ludvig Capetin, ranskalaisten viimeisen kuninkaan, syypääksi vehkeilyyn kansan vapautta vastaan ja valtion yleisen turvallisuuden loukkaukseen.
2. Kansalliskonventti päättää, että Ludvig Capet saa kärsiä kuolemanrangaistuksen.
3. Kansalliskokous julistaa mitättömäksi Ludvig Capetin puolustuskirjelmän, jonka hänen avustajansa esittivät jutun ollessa esillä ja jossa vedotaan kansantuomioon kansalliskokouksen tekemästä päätöksestä.
4. Väliaikainen toimeenpaneva neuvosto ilmoittaa mainitun päätöksen Ludvig Capetille päivän kuluessa ja ryhtyy välttämättömiin toimenpiteihin pannakseen tuomion täytäntöön vuorokauden kuluessa siitä hetkestä jolloin ilmoitus on tehty, ja esittää kansalliskokoukselle pöytäkirjan heti kun tuomio on pantu täytäntöön."
Koko lukemisen ajan kuninkaan kasvot pysyivät liikkumattoman tyyninä. Mutta kahdesti hänen piirteensä ilmaisivat tykkänään erilaista tunteita: kuullessaan sanat: syypääksi vehkeilyyn hän hymähti halveksivasti, ja kuullessaan sanat: saa kärsiä kuolemanrangaistuksen hän kohotti katseensa, joka ikäänkuin liitti kuolemaantuomitun Jumalaan.
Kun lukeminen oli päättynyt, astui kuningas Grouvellen luo, otti päätöspaperin, taittoi sen kokoon, pani sen lompakkoonsa ja otti sieltä toisen paperin, jonka hän ojensi ministeri Garatille sanoen:
"Herra oikeusministeri, pyydän teitä esittämään tämän kirjelmän heti kansalliskokoukselle."