Cléry halusi peittää liikutustaan niin hyvin kuin taisi ja ryhtyi panemaan kuntoon kuninkaan parranajotarpeita.
Ludvig XVI saippuoi leukansa itse ja Cléry seisoi hänen edessään pidellen vesiastiaa.
Äkkiä kuninkaan posket valahtivat kalpeiksi, hänen huulensa ja korvansa kävivät verettömiksi. Cléry pelkäsi, että kuningas voi pahoin, pani vesiastian pöydälle ja aikoi ryhtyä tukemaan häntä. Mutta kuningas puolestaan tarttui hänen käsiinsä ja sanoi:
"Kas niin, rohkeutta vain!"
Ja hän ajoi partansa tyynesti.
Kello kahden tienoissa saapui toimeenpaneva neuvosto ilmoittamaan vangille tuomion.
Siinä olivat oikeusministeri Garat, ulkoasiain ministeri Lebrun, neuvoston sihteeri Grouvelle, departementin puheenjohtaja ynnä yleinen prokuraattori, kommuunin pormestari ja prokuraattori ja rikostuomioistuimen yleinen syyttäjä.
Santerre astui näiden edellä.
"Ilmoittakaa toimeenpaneva neuvosto", sanoi hän Clérylle.
Cléry aikoi totella, mutta kuningas, joka oli kuullut ulkoa melua, säästi häneltä sen vaivan. Ovi aukeni ja hän tuli käytävään.