"Hyvät herrat, saattakaa minut perheeni luokse, olkaa hyvät."
"Ei käy päinsä", vastasi muuan komisaareista, "mutta omaisenne voidaan opastaa tänne, jos haluatte".
"Hyvä on", virkkoi kuningas, "kunhan vain saan tavata heidät työhuoneessani, vapaasti ja todistajitta".
"Ette omassa huoneessanne", huomautti sama komisaari, "vaan ruokasalissa. Olemme niin päättäneet oikeusministerin kanssa."
"Mutta", sanoi kuningas, "olettehan kuulleet, että konventti on sallinut minun tavata omaisiani todistajitta".
"Se on totta. Saatte seurustella omissa oloissanne. Ovi suljetaan, mutta sen ikkunasta voimme pitää teitä silmällä."
"Hyvä on, tehkää niin."
Komisaarit poistuivat, ja kuningas meni ruokasaliin.
Cléry seurasi häntä. Hän siirsi pöydän sivummalle ja työnsi tuolit peremmälle, jotta huoneeseen tulisi enemmän tilaa liikkua.
"Cléry", sanoi kuningas, "tuokaa hieman vettä ja juomalasi siltä varalta, että kuningattaren tulisi jano".