"Epäilemättä", myönsi kuningas, "ja voitte olla varma, että minä annan täyden arvon sellaiselle armonosoitukselle. Mutta kuinka voitte sen järjestää?"
"Se on minun asiani, sire, ja minä aion todistaa teidän majesteetillenne, että olen sen kunnian arvoinen, jota olette minulle osoittanut valitsemalla minut avustajaksenne. Kuningas antakoon minulle täydet valtuudet, ja minä vastaan kaikesta."
"Menkää siis, hyvä ystävä", sanoi Ludvig XVI.
Sitten hän ravisti päätänsä ja lisäsi:
"Menkää, mutta te ette onnistu."
Apotti Edgeworth kumarsi ja lähti. Hän pyysi itsensä opastettavaksi neuvostosaliin.
"Hän, joka huomenna kuolee", virkkoi apotti Edgeworth komisaareille, "haluaa ennen kuolemaansa kuulla messun ja ripittäytyä".
Valtuuston virkailijat silmäilivät toisiaan kummastuneina. Heidän mieleensä ei ollut juolahtanut, että heille voitaisiin esittää moinen pyyntö.
"Entä mistä hitosta me saamme papin ja kirkon korut tähän vuorokauden aikaan?" sanoivat he.
"Pappi on saapuvilla", vastasi apotti Edgeworth, "koska minä olen tässä. Välineet taas saa lähimmästä kirkosta. Ei tarvitse muuta kuin lähettää noutamaan."