Tätä sanoessaan hän pyyhki kyynelen silmästään.
Sitten hän virkkoi, ääni mitä syvintä tuskaa värähdellen:
"Cléry, te viette heille minun viimeiset terveiseni, eikö niin?"
Ja hän meni työhuoneeseensa.
Valtuuston virkailijat olivat nähneet, mitä kuningas oli uskonut Cléryn huostaan. Muuan heistä vaati kamaripalvelijaa luovuttamaan esineet. Mutta toinen ehdotti, että Cléry saisi pitää ne hallussaan, kunnes neuvosto ratkaisisi asian. Tämä ehdotus hyväksyttiin.
Neljännestuntia myöhemmin kuningas tuli jälleen työhuoneestaan.
Cléry oli paikalla odottamassa hänen määräyksiään.
"Cléry", sanoi kuningas, "tiedustelkaa, voisinko saada hetkeksi sakset".
Ja hän palasi huoneeseensa.
"Voiko kuningas saada hetkeksi sakset?" kysyi Cléry komisaareilta.