Komisaari meni takaisin neuvostosaliin ja esitti toistamiseen kuninkaan pyynnön. Neuvosto pysyi äskeisessä epäävässä päätöksessään.
Muuan valtuuston virkailija lähestyi silloin Clérytâ ja sanoi hänelle:
"Minä luulen, että sinun on aika valmistua seuraamaan kuningasta mestauslavalle."
"Miksi, hyvä Jumala?" kysyi Cléry koko ruumis väristen.
"Ei tarvitse", virkkoi toinen komisaari. "Pyöveli kyllä kelpaa siihen!"
Päivä alkoi sarastaa. Rumpu pärisi kaikissa Pariisin piireissä. Joukkojen liikehtiminen ja muu melu kuului Templen pihaan asti ja hyydytti veren apotti de Firmontin ja Cléryn suonissa.
Mutta kuningas, heitä tyynempänä, kuunteli hetken ja sanoi sitten osoittamatta vähäisintäkään mielenliikutusta:
"Kansalliskaartia kai aletaan kutsua koolle."
Jonkun tovin kuluttua saapui Templen pihaan ratsuväki-osastoja. Kuului hevosten tömistelyä ja upseerien ääniä.
Kuningas kuunteli jälleen ja sanoi sitten yhtä tyynesti kuin äskenkin: