Valtuuston virkailija otti paperin.
Nähdessään, että Cléry — tämä pelkäsi, kuten Kaarlo I:n kamaripalvelija, että hänen isäntänsä voisi ruveta värisemään vilusta, minkä arveltaisiin johtuvan pelosta — nähdessään, että Cléry tarjosi hänelle ei ainoastaan hattua, jota hän oli pyytänyt, vaan lisäksi päällystakkia, hän sanoi:
"Ei, Cléry, antakaa minulle vain hattu."
Cléry ojensi hänelle hatun. Ludvig XVI käytti hyväkseen tätä tilaisuutta ja puristi viimeisen kerran uskollisen palvelijansa kättä.
Sitten hän sanoi käskijänäänellä, jota hän oli elämänsä varrella niin harvoin käyttänyt:
"Lähtekäämme, hyvät herrat!" Ne olivat viimeiset sanat, jotka hän lausui huoneistossaan.
Portailla hän tapasi tornin portinvartijan, Mathayn, jonka hän oli paria päivää aikaisemmin yllättänyt istumasta takkavalkeansa ääressä ja jota hän oli melko jyrkällä äänellä kehoittanut siirtymään muualle.
"Mathay", sanoi hän, "toissa päivänä olin teille hieman töykeä. Älkää kantako siitä minulle kaunaa!"
Mathay kääntyi häneen selin mitään vastaamatta.
Kuningas kulki ensimmäisen pihan jalan. Matkalla hän kääntyi kahdesti kolmesti lausuakseen hyvästit ainoalle rakkaudelleen, vaimolle, ainoalle kiintymykselleen, sisarelle, ja ainoalle ilolleen, lapsille.