Piikkimiehet alkoivat ulvoa ilosta ja kiiruhtivat kastamaan tähän vereen, kuka piikkinsä, kuka sapelinsa, kuka nenäliinansa — kellä sellainen oli — ja sitten he huusivat: "Eläköön tasavalta!"
Mutta ensimmäisen kerran tämä voimakas huuto, joka oli saanut kansat ilosta värähtämään, sammui herättämättä vastakaikua. Tasavalta oli saanut otsaansa sen kohtalokkaan merkin, joka ei ikinä haihtuisi! Se oli, kuten myöhemmin muuan suuri valtiomies sanoi, tehnyt pahempaa kuin rikoksen, se oli tehnyt virheen.
Pariisissa vallitsi sanoin kuvaamaton hämminki. Eräissä henkilöissä tämä hämminki kehittyi epätoivoksi: muuan nainen hukuttautui Seineen, muuan kähertäjä leikkasi kurkkunsa, muuan kirjakauppias tuli hulluksi, muuan entinen upseeri kuoli mielenliikutukseensa.
Konventio istunnon alkaessa puheenjohtaja avasi erään kirjeen, jonka kirjoittaja pyysi, että Ludvig XVI:n ruumis luovutettaisiin hänelle, jotta hän hautaisi sen hänen isänsä viereen.
Niin, kuinka kävi tämän ruumiin ja tämän pään, jotka oli irroitettu toisistaan? Katsokaamme.
Emme tunne ainoatakaan niin kammottavaa selostusta kuin on tämän hautauspöytäkirjan sanamuoto. Seuraavassa julkaisemme sen sellaisena kuin se mestauspäivänä laadittiin.
"LUDVIG CAPETIN HAUTAUSTA KOSKEVA PÖYTÄKIRJA.
Tammikuun 21 päivänä 1793, vuonna II Ranskan tasavallan aikaa, me allekirjoittaneet, Pariisin departementin viranomaiset, departementin yleisneuvoston määräyksestä ja tasavallan väliaikaisen toimeenpanevan neuvoston tekemän päätöksen nojalla, menimme kello yhdeksän aamulla kansalaisen Ricaven, Sainte-Madeleinen pastorin, asuntoon. Kun tapasimme hänet kotoa, kysyimme häneltä, oliko hän ryhtynyt toimenpiteihin, joista toimeenpaneva neuvosto ja departementti olivat hänelle edellisenä iltana puhuneet, Ludvig Capetin hautaamista varten. Hän vastasi tehneensä tarkalleen kaikki, mitä toimeenpaneva neuvosto ja departementti olivat määränneet, ja että kaikki olisi tuossa tuokiossa valmiina.
Sieltä me lähdimme, mukanamme kansalaiset Renard ja Damoreau, jotka molemmat ovat Sainte-Madeleinen seurakunnan apulaispappeja ja jotka kansalainen pastori oli määrännyt avustamaan Louis Capetin hautaustoimitusta, mainitun seurakunnan hautuumaalle, joka on Anjou-Saint-Honoré-kadun varrella. Perille tultuamme totesimme, että määräykset, jotka me departementin yleisneuvostolla saamamme tehtävän mukaan olimme antaneet edellisenä iltana kansalaiselle pastorille, oli tarkalleen täytetty.
Pian senjälkeen muuan jalkaväenosasto toi hautuumaalle, meidän läsnäollessammc, Ludvig Capetin ruumiin, jonka me totesimme ehjäksi kaikilta jäseniltään, paitsi että pää oli irroitettu vartalosta. Me huomasimme, että pään takaosan hiukset oli katkaistu, että ruumis oli vailla kaulanauhaa, takkia ja kenkiä. Ruumiin yllä oli muuten paita, valkoiset liivit, harmaat polvihousut ja harmaat silkkisukat.