"Rummut käymään!" komensi muuan ääni, jota kauan luultiin Santerren ääneksi, mutta joka oli de Beaufranchetin, kreivi d'Oyatin ääni. Tämä kreivi oli Ludvig XV:n ja Morphise nimisen hovinaisen äpärä ja siis kuolemaantuomitun setäpuoli.
Rummut alkoivat päristä.
Kuningas polki jalkaa.
"Vaietkaa!" huusi hän hirveällä äänellä. "Minulla on vielä muutakin sanottavaa."
Mutta rummut vain pärisivät.
"Täyttäkää velvollisuutenne!" huusivat mestauslavaa ympäröivät piikkimiehet teloittajille.
Nämä kävivät käsiksi kuninkaaseen, joka nyt palasi verkkaisin askelin teloituskoneen luo silmäillen sitä viistoteräistä rautaa, jonka mallin hän vuosi sitten oli itse piirustanut.
Sitten hänen katseensa siirtyi apottiin, joka rukoili polvistuneena mestauslavan laidalla.
Syntyi jotakin epäselvää liikettä giljotiinin patsaitten takana, vipulauta heilahti, kuolemaantuomitun pää ilmestyi kaameaan aukkoon, näkyi välähdys, kuului pehmeä, kumahtava ääni, ja pään paikalta syöksähti esiin verisuihku.
Muuan teloittajista otti vasusta pään, näytti sitä kansalle ja tahrasi tällöin mestauslavan laidat kuninkaalliseen vereen.