"Niin, selittäkää", sanoi Billot.
"Te olette juurikään tuominneet syytetyn", virkkoi Cagliostro. "Minä arvostelen tuomiota. Jos te olisitte tuominneet kuninkaan, olisitte olleet oikeassa. Tuomitessanne ihmisen olitte väärässä."
"Minä en käsitä", sanoi Billot.
"Kuunnelkaa, sillä minä arvaan", virkkoi Gilbert.
"Kuningas olisi ollut surmattava", jatkoi Cagliostro, "silloin kun hän oli Versaillesissa tai Tuilerieissä kansalle tuntemattomana, hoviväkensä ja sveitsiläistensä turvissa. Hänet olisi pitänyt surmata lokakuun seitsemäntenä tai elokuun yhdentenätoista päivänä, sillä niinä päivinä hän oli tyranni! Mutta kun hänet oli teljetty viideksi kuukaudeksi Templeen, missä hän joutui seurustelemaan kaikkien kanssa, söi kaikkien nähden, nukkui kaikkien häntä silmätessä, köyhälistön, työmiehen, kaupustelijan toverina, ja kohosi tässä alennustilassaan ihmisen arvoon, häntä olisi pitänyt kohdella ihmisenä, toisin sanoin, olisi hänet pitänyt tuomita karkoitettavaksi tai vankeuteen."
"Minä en käsittänyt teitä", sanoi Billot Gilbertille, "ja nyt minä käsitän kansalaisen Cagliostron".
"Kas, näiden viiden vankeuskuukauden aikana hänet esitetään teille liikuttavana, viattomana, kunnioitettavana, hänet esitetään teille kelpo aviomiehenä, kelpo isänä, kelpo ihmisenä. Vätykset! Luulin heidän pystyvän parempaan, Gilbert! Hänet muokataan, luodaan uudelleen. Niinkuin kuvanveistäjä loihtii marmorimöhkäleestä patsaan paljolla takomisella, samoin tästä arkipäiväisestä, halvasta, ei häijystä eikä hyvästä olemuksesta, joka on täydellisesti aistillisten tottumustensa orja, ahdasmielisesti, muotoihin takertuneesi uskonnollinen, jonka maailmankatsomus ei ole valistuneen miehen, vaan kuin jonkun seurakunnan kirkkoväärtin, tästä karkeasta aineksesta veistetään rohkeuden, kärsivällisyyden ja alistumisen patsas ja sitten tämä patsas pannaan kärsimysten jalustalle. Tuo poloinen kuningas korotetaan, tehdään suureksi ja pyhäksi, jopa niin, että hänen vaimonsakin rakastuu häneen! — Ah, hyvä Gilbert", lisäsi Cagliostro nauruun purskahtaen, "kukapa olisi voinut aavistaa heinäkuun neljäntenätoista, lokakuun viidentenä ja kuudentena tai elokuun kymmenentenä päivänä, että kuningatar joskus rakastaisi miestänsä?"
"Oh," mutisi Billot, "jospa minä olisin arvannut kaiken tämän!"
"Mitä olisitte silloin tehnyt, Billot?" kysyi Gilbert.
"Mitäkö olisin tehnyt! Olisin surmannut kuninkaan joko heinäkuun neljäntenätoista tai lokakuun viidentenä ja kuudentena tai elokuun kymmenentenä päivänä. Se olisi käynyt helposti."