Nämä sanat lausuttiin niin synkeän isänmaallisesta että Gilbert antoi ne anteeksi ja Cagliostro ihaili niitä.
"Niin", virkkoi viimeksi mainittu lyhyen äänettömyyden jälkeen, "mutta te ette tehnyt sitä. Te, Billot, olette äänestänyt kuolemaa ja te, Gilbert, olette äänestänyt elämää. Hyvä, haluatteko nyt kuunnella viimeistä neuvoa? Te, Gilbert, te halusitte päästä konventin jäseneksi täyttääksenne velvollisuuden, ja te, Billot, toteuttaaksenne koston. Velvollisuus ja kosto on täytetty. Teitä ei tarvita täällä enää. Lähtekää!"
Molemmat miehet silmäilivät Cagliostroa.
Tämä jatkoi:
"Te ette ole kumpikaan puoluemiehiä, te olette vaiston ihmisiä. Nyt kun kuningas on kuollut, joutuvat puolueet vastakkain, ja kun puolueet joutuvat vastakkain, ne tuhoavat toisensa. Kuka ensiksi sortuu? En tiedä. Sen vain tiedän, että ne sortuvat kukin vuorollaan. Huomenna, Gilbert, teidän suvaitsevaisuutenne on rikos ja ylihuomenna, Billot, ehkä jo aikaisemminkin, teidän ankaruutenne on rikos. Uskokaa minua, siinä kuolettavassa taistelussa, jota viha, pelko, kosto ja kiihko pian käyvät, vain harva säilyy puhtaana. Yhdet tahraantuvat lokaan, toiset vereen. Lähtekää, hyvät ystävät, lähtekää!"
"Mutta Ranska?" sanoi Gilbert.
"Niin, Ranska?" toisti Billot.
"Ranska on aineellisesti pelastettu", vastasi Cagliostro. "Ulkonainen vihollinen on lyöty, sisäinen vihollinen on kuollut. Niin vaarallinen kuin tammikuun yhdennenkolmatta päivän mestauslava onkin tulevaisuudelle, on se hetkellisesti valtava voima, peruuttamattomien päätösten voima. Ludvig kuudennentoista mestaus aiheuttaa Ranskalle toisien valtaistuinten koston ja antaa tasavallalle kuolemaantuomittujen kansojen kimmoisen, epätoivoisen voiman. Katsokaa vanhanajan Ateenaa, katsokaa uudenajan Hollantia. Neuvottelut, keskustelut, haihattelut ovat tauonneet tämän aamun jälkeen. Vallankumous heiluttaa toisessa kädessä kirvestä, toisessa kolmiväristä lippua. Lähtekää rauhallisin mielin. Ennenkuin se laskee kirveen kädestään, on aristokratia mestattu; ennenkuin se laskee kolmivärilipun, on Eurooppa voiteltu. Lähtekää, hyvä ystävät, lähtekää!"
"Ah", sanoi Gilbert, "Jumala olkoon todistajani, etten kaipaa Ranskaa, jos teidän ennustamanne tulevaisuudenkuva on oikea. Mutta minne me lähdemme?"
"Kiittämätön!" sanoi Cagliostro. "Unohdatko toisen isänmaasi, Amerikan? Unohdatko sen suunnattomat järvet, sen aarniometsät, sen rannattomat lakeudet? Etkö sinä, joka voit levätä, tarvitse luonnon tarjoamaa lepoa näiden yhteiskunnan aiheuttamien hirveitten kiihtymysten jälkeen?"