Sitä seuraavana päivänä, sunnuntaina, piti huutokaupalla myytämän
Pisseleun maatila ja Boursonnesin linna.

Maatila oli arvioitu neljänsadan tuhannen frangin ja linna kuudensadan tuhannen frangin arvoiseksi.

Assignaattien arvo oli laskenut huimaavasti. Yhdellä louisdorilla sai yhdeksänsataa kaksikymmentä assignaattifrangia.

Mutta kenelläkään ei ollut enää louisdoreja.

Pitou oli palannut juoksujalkaa ilmoittamaan Catherinelle hyvät uutisensa. Hän oli kiirehtinyt kahdella päivällä sovittua vihkimispäivää ja pelkäsi nyt, että tämä kiirehtiminen olisi Catherinelle jotenkuten vastenmielistä.

Catherine ei näyttänyt pahastuvan, ja Pitou oli ylen onnellinen.

Mutta Catherine vaati, että Pitou käväisisi toistamiseen täti Angéliquen luona ilmoittaakseen tälle vihkimispäivän ja kutsuakseen hänet siihen juhlatilaisuuteen.

Täti Angélique oli Pitoun ainoa sukulainen, ja vaikkei tämä sukulainen ollutkaan kovin helläluonteinen, tuli Pitoun silti esiintyä huomaavasti häntä kohtaan.

Torstaiaamuna Pitou siis lähti Villers-Cotteretsiin, käydäkseen toistamiseen tervehtimässä täti Angéliquea.

Kello löi yhdeksän, kun hän saapui perille.