"Eipä suuren suuri!" huomautti Farolet. "Täti Angélique ei sinua liikaa rakastanut, poikaseni."
"Se on mahdollista", vastasi Pitou, "mutta minä pidin hänestä paljon".
Kaksi isoa kyyneltä vierähti tuon kelpo nuorukaisen poskille.
"Voi poloista täti Angéliquea!" sanoi hän.
Ja hän polvistui vuoteen viereen.
"Kuulkaahan, herra Pitou", sanoi eukko Fagot, "jos tarvitsette apuamme, olemme käytettävissänne. Hyväinen aika, naapureita on tai ei ole!"
"Kiitos, eukko Fagot. Onko poikanne kotona?"
"On kyllä. — Hei, Fagotin!" huusi tuo kunnon vaimo.
Neljäntoista vuoden ikäinen poika ilmestyi kynnykselle.
"Tässä olen, äiti", sanoi hän.