Kommuunilla oli sellainen hoppu viedä kuningas tähän uuteen asuntoon, ettei tornia edes ehditty panna kuntoon.
Kuninkaallinen perhe vietiin senvuoksi ensin siihen rakennuksen osaan, missä aikoinaan oli asunut Artoisin kreivi, kun hän käväisi Pariisissa, ja jota sanottiin palatsiksi.
Koko Pariisi näytti iloitsevan. Kolmetuhattaviisisataa kansalaista oli tosin surmattu, mutta kuningas, tämä ulkomaalaisien ystävä, tämä vallankumouksen paha vihollinen, tämä ylimysten ja pappien liittolainen, kuningas oli vankina!
Kaikki Templeä ympäröivät talot loistivat juhlavalaistuksessa.
Lamppuja oli sijoitettu yksinpä tornin ampuma-aukkoihinkin.
Astuessaan vaunuista Ludvig XVI näki Santerren, joka ratsain odotteli häntä kymmenen askelen päässä vaununovesta.
Kaksi valtuuston jäsentä astui kuningasta vastaan, hattu kädessä.
"Sisään, hyvä herra", sanoivat he hänelle.
Kuningas astui sisälle ja tietysti erehtyen vastaisen asuntonsa laadusta pyysi päästä silmäilemään palatsin huoneita.
Valtuuston jäsenet hymyilivät toisilleen ja sanomatta kuninkaalle, että tarkastusmatka, jonka hän aikoi tehdä, oli ihan turha, koska hän joutuisi asumaan tornissa, he näyttivät hänelle Templen kaikki huoneet.