Kuningas valitsi näistä itselleen huoneiston, ja valtuustonjäsenet nauttivat tästä erehdyksestä, joka pian muuttuisi pettymykseksi.
Kello kymmeneltä tarjottiin illallinen. Aterian aikana Manuel seisoi kuninkaan sivulla. Hän ei ollut palvelija, joka nöyrästi tottelisi, vaan vanginvartija, kaitsija, isäntä!
Olettakaa, että annettiin kaksi ristiriitaista määräystä; toisen antoi kuningas, toisen Manuel: Manuelin antama pantiin täytäntöön.
Nyt vasta alkoi todellinen vankeus.
Elokuun 13 päivän illasta lähtien kuningas, joka on voitettu yksinvallan huipulla, jättää tämän ylevän korkeuden ja suistuu nopein askelin vuoren toista rinnettä alas, jonka pohjassa häntä odottaa mestauslava.
Hän on tarvinnut kahdeksantoista vuotta kiivetäkseen tuolle huipulle ja pysytelläkseen sillä. Viidessä kuukaudessa kahdeksassa päivässä hän suistuisi sieltä alas.
Katsokaa, kuinka nopeasti häntä työnnetään!
Kello kymmenen ollaan palatsin ruokasalissa. Kello yksitoista palatsin salongissa.
Kuningas on vielä tai ainakin luulee olevansa.
Hän ei tiedä, mitä tapahtuu.