Elokuun 18 päivänä Lafayette meni rajan yli.
Elokuun 21 päivänä nämä Ranskan viholliset, nämä kuninkuuden liittolaiset, joita vastaan elokuun 10 päivä oli järjestetty ja joita vastaan syyskuun toinen päivä tähdättäisiin, nämä itävaltalaiset, joita Marie-Antoinette kutsui avukseen sinä selkeänä yönä, jolloin kuu paistoi kuningattaren makuuhuoneen ikkunoista sisälle, nämä itävaltalaiset ryhtyivät piirittämään Longwyta. Neljäkolmatta tuntia kestäneen pommituksen jälkeen Longwy antautui.
Edellisenä päivänä Ranskan toisessa kolkassa Vendée oli noussut kapinaan. Pappisvalan vaatimus oli tämän kansannousun verukkeena.
Näiden tapahtumien johdosta kansalliskokous nimitti Dumouriezin itäisen armeijan päälliköksi ja määräsi Lafayetten vangittavaksi.
Se päätti lisäksi, että heti kun Longwyn kaupunki jälleen joutuisi ranskalaisten haltuun, kaikki sen talot, kansallisrakennuksia lukuunottamatta, hävitettäisiin maan tasalle — se laati lain, että kaikki vannomattomat papit karkoitettaisiin maasta — se sääsi kotitarkastukset — se takavarikoi ja myi huutokaupalla emigranttien omaisuuden.
Mitä kommuuni teki sillävälin?
Olemme maininneet, kuka oli sen ennustaja: Marat.
Kommuuni antoi giljotiinin toimia Carrousel-aukiolla. Se syötti sille päivässä pään. Mutta elokuun loppupuolella ilmestyneessä lentokirjasessa tuomioistuimen jäsenet selittävät, kuinka suunnaton työtaakka on heidän hartioillaan tähän epätyydyttäväänkin tulokseen pyrittäessä. Lentokirjasen on tosin allekirjoittanut Fouquier-Tinville!
Näemme pian, mistä kommuuni uneksi. Kohta näemme sen unen toteutumisen.
Elokuun 23 päivän illalla se julkaisi ohjelmansa.