Vergniaud oli siinä mukana. Hän antoi puheenjohtajan toimen Guadetille, jottei valta mitenkään pääsisi girondelaisten käsistä.
Valiokunnan jäsenten neuvottelu oli lyhyt; se neuvotteli jotenkuten kiväärinpaukkeen ja tykkien jyskeen kajahdellessa ympärillä.
Vergniaud piteli kynää ja sepitti kuninkuuden väliaikaista lakkauttamista koskevan asetusehdotuksen.
Hän astui istuntosaliin alakuloisena ja masentuneena yrittämättä peitellä alakuloisuuttansa tai masentunutta mielialaansa, sillä hän joutuisi antamaan viimeisen takeen kuninkaalle siitä, kuinka hän kunnioitti kuninkuutta, ja vieraalle, kuinka hän kunnioitti kestiystävyyttä.
"Hyvät herrat", sanoi hän, "erikoisvaliokunnan nimessä minä esitän teille hyvin jyrkät toimenpiteet, mutta minä vetoan teidät vallanneeseen murheelliseen mielentilaan uskaltaakseni toivoa, että isänmaan pelastukseksi te hyväksytte ne heti."
* * * * *
"Kansalliskokous toteaa, että isänmaata uhkaavien vaarojen mitta on täysi, että valtakuntaa jäytävä paha johtuu pääasiallisesti siitä epäluottamuksesta, jota toimeenpanovallan haltijan esiintyminen on herättänyt sodassa, joka hänen nimessään on julistettu maan perustuslakia ja kansallista itsenäisyyttä vastaan, ja että tämä epäluottamus on kaikkialla valtakunnassa johtanut ajatukseen Ludvig XVI:lle uskotun vallan lakkauttamisesta.
Toisaalta lakiasäätävä kansalliskokous ei halua laajentaa omaa valtaansa vallananastuksella eikä se voi sovelluttaa perustuslaeille vannomaansa valaa eikä lujaa tahtoaan pelastaa maan vapautta muutoin kuin vetoamalla kansan määräämisvaltaan.
Siksi se säätää seuraavaa:
– Ranskan kansa kutsutaan valitsemaan kansalliskonventti.