"Ajosta rotukoira tunnetaan! Ja nyt, hyvä ystävä", jatkoi Maillard, "käsi sydämelle ja sanokaa, pitkänkö ajan perästä lääkkeenne vaikuttaa."
"Vakavastiko?"
"Ylen vakavasti."
"Kahden tunnin kuluttua."
"Enempää en tarvitsekaan. Aikaa on riittävästi."
"Olette siis huolissanne herra de Beausiren terveydestä?"
"Vieläpä niin huolissani, että peläten hänen saavan huonoa hoitoa lähden hakemaan hänelle…
"Mitä?"
"Kaksi sairaanhoitajaa. Hyvästi, ystäväiseni!"
Maillard lähti apteekista nauraa hykertäen äänetöntä naurua, sitä ainoaa naurua, mikä milloinkaan pani kurttuihin hänen synkeät kasvonsa, ja suuntasi kulkunsa lakaisin Tuilerieihin.