"Minä olen sanonut teille puhtaan totuuden, arvoisa ystäväni. Ukko on pahastunut siitä, että te matkustitte Neapeliin sekottaaksenne itsenne karbonaareihin sen sijaan että olisitte jäänyt vahtimaan herra Skuludiksen kassakaappia. Uskokaa minua, sillä vanhalla Metusalemilla on omat tuumansa."
"Niinmuodoin väitätte te —"
"Niinmuodoin on minulla kunnia sanoa teille, että te kerta kaikkiaan voitte pyyhkiä perinnön pääkirjoistanne. Enonne on tehnyt testamenttinsa eikä ole jättänyt teille leptoakaan."
"Serlendis, vanha Serlendis, jos te todellakin puhutte totta, jos te ette ole tullut lapseksi uudelleen, niin te teette minut mielipuoleksi!" huudahti Gregoris vapisten. "Tuo vanha pöllöpää, tuo kuljeksiva luuranko tehnyt minut perinnöttömäksi! Kautta pyhän Nikolauksen, minä voisin kuristaa hänet. Minä olen korvia myöten velassa, Serlendis! Hän tahtoo riistää minulta perintöni, omaisuuteni, elämäni, henkeni. Minä nostan jutun."
"Ja maksatte kustannukset siitä."
"Mitäs minulla muuta on tehtävänä?"
"Mitä teillä on tehtävänä? Ei mitään muuta, oi, te vapauden suuri puolustaja, kuin matkustaa Neapeliin ja ladata kiväärinne makaroonilla."
"Hyvä, isä Serlendis, silloin minä vannon, että minä tapan itseni."
"Se olisi, kunniani kautta, nerokas teko. Melirytos voisi sitten kirjoittaa teidän hautakirjoituksenne."
"Oletteko todellakin varma siltä, mitä sanotte? Jos enoni kuolisi —"