"Jos enonne kuolisi, ja testamentti jää sellaiseksi kuin se on, perii
Melirytos tinkimättä."
"Minun täytyy estää se. Jo kuusi kuukautta on äijä maannut kuolemaisillaan, ja minä olen valittanut hänen sitkeyttään; tänään Serlendis, minä oikein vapisen, jos hän kuolisi."
"Se on oikein!" sanoi notario pilkallisesti. "Eläköön enonne!"
"Ja jos todellakin testamentti löytyy, eikö ole mitään keinoa tehdä sitä tyhjäksi?"
"Etteikö löytyisi mitään keinoa? Miksei?" vastasi tuo pahanilkinen ukko samalla ilkeällä hymyllä. "Se on kylliksi, että enonne antaa kutsua minut ja sanoa minulle: 'kirjoittakaa niin ja niin', ja että hän sitten pistää nimensä alle, jotta ensimäinen testamentti menettäisi lainvoiman."
"Että hän antaa kutsua teidät ja sanoo teille — ei, se on mahdotonta", sanoi Gregoris epätoivoisena.
"Mutta jos minä", jatkoi hän hetkisen vaitiolon jälkeen, "sen sijaan että odottaisin siksi kunnes hän kutsuu teidät, esittäisin hänelle sellaisen täydellisesti valmistetun asiakirjan ja hän allekirjoittaisi sen, eikö se olisi sama asia?"
"Ei aivan sama, mutta joka tapauksessa se olisi teille hyödyksi."
"Kirjoittakaa sitten, Serlendis, tehkää testamentti sopivaan muotoon."
"Mutta miksi? Hän ei tule koskaan allekirjoittamaan sitä."