"Kirjoittakaa, kirjoittakaa te vaan, minä sanon! Sitten järjestetään kyllä asiat."
Notario kirjoitti pitkän aikaa, sitten luki hän ääneensä:
"Minä, notarius publicus Syrassa, ilmoitan täten, että minun läsnäollessani ja minulle tunnettujen todistajain nähden, herra Panagiotis Metaksas —"
"Todistajain!" keskeytti hänet Gregoris kalveten. "Täytyykö todistajain allekirjoittaa?"
"Tyhmyyksiä! Lait tasaa te vaan, että enonne pistää nimensä alle, todistajista teidän ei tarvitse huolehtia, ne ovat varmoja miehiä. Kolme kertaa minä olen pelastanut heidät hirsipuusta, ja jos he allekirjoittavat, ei heidän vasen kätensä tiedä mitä oikea tekee"; ja hän jatkoi lukemistaan: "on herra Panagiotis Metaksas antanut seuraavan selityksen: Tuntien kuolemansa lähestyvän julistaa hän ja tunnustaa ainoaksi perillisekseen ja lailliseksi jälkeläisekseen kaiken hänen irtaimen ja kiinteän omaisuutensa haltijana rakkaan sisarenpoikansa, herra Gregoris Ferraraksen. Tämä on hänen ainoa, peruuttamaton tahtonsa, ja hän ilmoittaa täten, ettei hän koskaan tätä ennen ole tehnyt mitään muuta testamenttia, ei julkisesti eikä salaisesti, jos joku sellainen löydettäisiin ja jos se ei ole lisäys tähän testamenttiin, on se ainoastaan petollinen väärennys. Joka tapahtui Hermopoliksessa, Syran saarella."
"Minä olen päivännyt testamentin kuukausi takaperin", sanoi notario. "Kaikki on järjestyksessä. Tässä on testamentti, nyt te olette miljonääri. Vahinko vaan, että ainoastaan pieni nimi siitä vielä puuttuu. Menkää nyt ja imarrelkaa ja koettakaa päästä enonne suosioon; varastakaa hänen sydämensä. Jos hän kirjoittaa sen pienen puuttuvan sanan, niin teen teille kunnioittavimman kumarrukseni, jos ei, niin matkustakaa kiiruumman kautta Neapeliin."
"Hänen pitää allekirjoittaa, Serlendis. Hänen pitää allekirjoittaa!" kirkui Gregoris. "Hyvällä tai pahalla hänen pitää allekirjoittaa."
"Pahalla, sanotte? Armias taivas! Nyt te sanoitte pikaisen sanan", huomautti ukko vaanivalla silmäyksellä. "Ettekö tiedä, että jos te käytätte väkivaltaa saadaksenne allekirjoituksen ja enonne saa elää ainoastaan kaksi minuuttia, hänen tarvitsee sanoa ainoastaan yhden sanan saadakseen teidät hirteen, paras herraseni?"
"Hyvä on, saammepa nähdä. Jos minä siis lähetän teille testamentin allekirjoituksella varustettuna", kysyi Gregoris hetkisen mietittyään, "niin otatteko sitten huolehtiaksenne sen valvomisesta?"
"Lähettäkää te vaan", vastasi Serlendis, "ja olkaa aivan huoletta; minä kyllä tiedän hankkia enonne allekirjoitukselle ja testamentille kunnioitusta."