"Kuinka, matkustatteko te pois, herra Melirytos?"
"Matkustan, mutta ainoastaan muutamaksi päiväksi. Se on tärkeän asian vuoksi."
"Ettekö te odota sanoaksenne hänelle hyvästi?"
"Me sanoimme toisillemme hyvästi jo eilen illalla. Minä en voi viipyä kauvempaa. Laiva lähtee."
Näillä sanoilla läksi hän talosta ja oli pian laivalla.
Samaan aikaan jätti tuntematon henkilö notariolle suljetun kirjeen ja katosi heti. Serlendis mursi kuoren ja otti esiin kirjeestä siihen suljetun paperin, jota hän ensin katseli ihmetellen ja sitten pisti sen taskuunsa. Vasta sen jälkeen hän nähtävällä mielenliikutuksella luki itse kirjeen.
"Roisto!" huudahti hän, saatuaan selvän sisällyksestä.
Hän aikoi juuri repiä rikki kirjeen, kun hän äkkiä näytti tulleen toisiin ajatuksiin, veti esiin salalaatikon kirjoituspöydältään ja piilotti paperin sinne.
"Kuka tietää, mitä saattaa tapahtua?" sanoi hän. "Kuka tietää?"
Tunnin kuluttua Melirytoksen lähdöstä hiipi Janko varpaillaan toisen kerran herransa huoneeseen. Kun ei tämä tälläkään kertaa antanut minkäänlaista merkkiä itsestään, poistui hän taasen, jottei hän häiritsisi hänen untaan. Puolentunnin kuluttua astui hän sisään kolmannen kerran ja lähestyi vihdoinkin, levottomana herransa pitkällisestä unesta, sänkyä ja hiljaa vedettyään syrjään uutimet huomasi kauhukseen, että tyynyt peittivät sairaan pään. Mutta kuinka suureksi kävikään hänen kauhunsa, kun hän poistettuaan tyynyt huomasi, että vanhus oli kuollut ja että hänen kasvonsa, samoinkuin sänkyvaatteet olivat tahratut verellä.