"Joka ilta."
"Muistatteko, suljitteko sen myöskin eilenillalla?"
"Suljin, kuten aina. Minä muistan sen varsin hyvin."
"Ja kun aamulla nousitte ylös, oliko portti silloin vielä suljettu?" kysyi komisarius.
"Ei", vastasi Janko, "se oli auki."
"Ah, herra Melirytoksella on siis toinen avain", huudahti Serlendis, ja hänen huulensa, jotka olivat olleet hirveän kalpeat, saivat punasen värinsä takaisin, ja hänen silmänsä salamoivat äkisti hänen viheriäin silmälasiansa takana.
"Kutsukaa tänne herra Melirytos!" sanoi tuomari.
"Ehkä hän voi antaa meille jotain tietoja."
"Herra Melirytos ei ole kotona, hän on matkustanut Parokseen", sanoi
Janko.
"Mitä se tahtoo sanoa. Eilen illalla tuli hän myöhään kotiin ja aikasin tänä aamuna matkusti hän Parokseen? Pyhän Jumalan nimessä!" sanoi Serlendis ikäänkuin itsekseen ja näytti työntäen lasisilmänsä otsalle, ihmettelyä asettavat silmänsä.