Kaiken tämän tapahtuessa oli Melirytos matkallaan Parokselle, ja joskin matka oli lyhyt ja hänen kärsimättömyytensä suuri, niin vähän välittivät luonnonvoimat siitä; laiva tarvitsi enemmän kuin kaksi kertaa tavallisen ajan ehtiäkseen naapurisaarelle.
On tarpeetonta viipyä yksityiskohdissa hänen yhtymisessään äitinsä kanssa. Tunnin kuluessa oli hän ilmoittanut hänelle onnensa ja saanut hänen myöntymyksensä ja siunauksensa avioliittoonsa Aglaian kanssa. Kun hän siis oli toimittanut asiansa äitinsä luona, oli hän valmis matkustamaan takaisin, vaikka hänen äitinsä hartaasti pyysi häntä viipymään vielä jonkun päivän. Hän oli juuri vähällä antaa perään äitinsä toivomuksille, kun muuan palvelija jätti hänelle tuomioistuimen sinetillä varustetun kirjeen.
"Kuka on antanut kirjeen?" kysyi Melirytos.
"Kolme oikeudenpalvelijaa", vastasi tämä. "He odottavat pihalla."
Melirytos luki kirjoituksen, jonka sisällys näytti hämmästyttävän häntä.
"Äiti", sanoi hän hymyillen, mutta hiukan epävarmalla äänellä, minun täytyy matkustaa heti.
"Mistä syystä?"
"Syran poliisi vaatii minua heti palaamaan takaisin."
"Kuinka? Sinähän olet tuskin ehtinyt tänne. Mitä tämä merkitsee? Odota ainakin huomiseen asti."
"Oikeudenpalvelijoilla on käsky viedä minut tahtoen tai tahtomattani."