"Mutta mitä on sitten tapahtunut? Herra Jumala, mitä on tapahtunut?" huudahti äiti. "Mitä tahtoo poliisi sinulta? Sano — puhu —"
"Minä tiedän siitä yhtä vähän kuin sinä", vastasi Melirytos. "Mutta rauhoitu, äiti, se ei voi olla pelättävää. Kuulkaamme mitä oikeudenpalvelijoilla on sanottavaa."
Kun nämä tulivat sisään, lähestyi se, joka Syran viranomaisilta oli saanut toimekseen vangitsemisen, hiukan epäröivin askelin Melirytosta toisten jäädessä ovelle.
"Vaaditaan niinmuodoin, herra Kopides, minun palaamistani Syraan.
Voitteko te ja onko teillä lupa minulle ilmoittaa syyt siihen?"
Mies näytti tulevan hämilleen.
"Herraseni", sanoi hän, "herra Metaksas on kuollut ja otaksutaan, että hänet on murhattu. Poliisi etsii murhaajaa ja senvuoksi on vaadittu teidän palaamistanne esiintyäksenne todistajana."
Nämä sanat tekivät hyvin erilaisen vaikutuksen äitiin ja poikaan. Kun edellinen niissä ei huomannut vähääkään aihetta pelkoon, kohtasivat ne viimemainitun kuin salamanisku.
"Herra Metaksas — kuollut — murhattu! Oi Jumalani!" huudahti nuorukainen kalveten ja heittäytyi tuskan valtaamana äitinsä syliin.
Oikeudenpalvelijat vaihtoivat salaista ymmärrystä osottavan silmäyksen.
Äidin ja pojan hyvästijättö oli hyvin lyhyt.
Muutamaa minuuttia myöhemmin astui hän eräälle hallituksen laivalle, eikä viipynyt kauvaa, ennenkuin hän taasen oli takaisin Syrassa.