Serlendiksellä, joka nyt esiintyi todistaakseen asiassa, oli lasisilmät silmillä. Hänen huulillaan leikki hymyily, joka samalla kertaa näytti osottavan ujoutta ja osanottoa syytetylle. Hän yritti voimainsa mukaan antaa äänelleen vakuuttavaa, eli oikeammin hunajanmakeaa kaikua.
Hänelle oli syytetty aina "hyvin kunnianarvoisa herra Melirytos, korkeasti kunnioitettu herra Melirytos", Hän selitti, että "kunnianarvoisa" herra Melirytos muutamaa tuntia ennenkuin pahantekijät murhasivat herra Metaksas raukan, oli vakuuttanut hänelle, että hänellä pian oli hallussaan suuri omaisuus ja että hän oli hänelle puhunut testamentin olemassaolosta, jonka herra Metaksas hänen kauttaan oli valmistanut ja jonka mukaan kaikki myöhemmät testamenttimääräykset täytyi tapahtua tähän sisältyväin lisäysten kautta. Kysyttynä yksityistestamentin allekirjoituksen suhteen, myönsi notario, että se oli hyvin vainajan nimikirjoituksen näköinen, mutta että kuitenkin jonkunverran erilaisuutta oli huomattavissa näiden välillä.
Sittenkun todistajat oli kuulusteltu otti yleinen syyttäjä puheenvuoron. Hänen puheensa oli vilkas ja voimakas. Hänen päätelmänsä olivat lyhyesti valmistetut ja tekivät vakuuttavan vaikutuksen.
Aste asteelta kehitti hän ne tapahtumat, jotka osottivat, ettei ollut edes epäilyksen varjoakaan siitä, ettei Metaksas ollut tullut murhatuksi. Hän esiintoi, että murhan jälkeisenä aamuna portti oli ollut lukitsematta, vaikkei siinä huomattu pienintäkään jälkeä siitä, että se olisi avattu väkivallalla, ja ettei kenelläkään, paitsi uskollisella Jankolla, jolla myöskään ei voinut olla pienintäkään hyötyä herransa kuolemasta, jota hän jumaloi, ollut portinavainta.
Hän merkillepani senjälkeen edelleen, että murhaaja ei kernaasti voinut olla tavallinen varas, koska murhatun rahat ja muu omaisuus olivat aivan koskemattomat.
"Kenellä siis", huudahti hän, "olisi ollut joitakin vaikuttimia tämän rikoksen tekemiseen, jos ei sillä, joka toivoi saavansa hedelmät siitä, jos ei Melirytoksella, joka seisoo täällä edessämme vainajan testamentti kädessään? Mutta tämä testamentti, joka tempaisi Melirytoksen hänen köyhyydestään ja nostaisi hänet rikkauden huipulle, minkä arvoinen se on? Se on alusta loppuun asti testamentin omistajan itsensä kirjoittama ja siinä on ainoastaan vainajan allekirjoitus. Ja edelleen: onko tämä allekirjoitus uskottavain todistajain todistama? Sellainen kuin asianlaita nyt on, peruutetaan jokainen yksityinen testamentti, jokainen entinen notarion kautta tehty määräys, joka ei ole liite siihen ja juuri vastoin sitä määräystä, mikä tässä on erityisesti painostettu."
"Koska antoi hän tehdä sen uuden testamentin?"
"Muutamaa tuntia ennen kuin rikos tapahtui."
"Koska on Melirytos esittänyt sen? Vasta sitten kun hän on tehnyt rikoksen, kun hänen uhrinsa ei enää voinut tehdä vastaväitteitä sitä vastaan."
"Kuka voisi enää epäillä? Testamentti on väärennetty tai pikemmin allekirjoitus pakotettu väkivallalla! Melirytos tulee kotiin myöhään yöllä, hän menee herransa huoneeseen ja puhuu hänen kanssaan. Miksi kieltää hän tämän tosiasian, kun Janko kuitenkin on kuullut sen? Tällä hetkellä eli Metaksas vielä; seuraavana aamuna löydetään ainoastaan hänen verinen ruumiinsa. Miksi matkusti Melirytos jo aikasin, jo ennen päivän nousua saarelta? Miksi matkusti hän ensin käymättä ukon huoneessa, kun palvelija kehotti häntä siihen?"