Skuludis löi rintaansa. "Mikä onneton kohtalo meitä vaivaakaan!" huudahti hän. "Mutta teidän täytyy itsekin myöntää, että minun luottamukseni teihin täytyy olla rajaton, voidakseni uskoa teidän sanojanne."
"Minä tiesin sen", vastasi Melirytos, "senvuoksi en olekaan suuttunut tuomareilleni. Minulla ei ole mitään oikeutta vaatia teiltä muuta."
"Mutta se toinen testamentti hänen sisarenpoikansa eduksi —".
"Siihen nähden voin vain sanoa teille samaa kuin sanoin tuomareille: herra Metaksas ei ole koskaan maininnut sanaakaan siitä minulle. Sen olemassaolo on minulle selittämätön arvoitus. Kun herra Metaksas saneli minulle viimeisen tahtonsa, olisi hän kai siinä maininnut jotain tästä paperista. Mutta päinvastoin antoi hän minulle, kun minä tahdoin pyytää hänen sisarenpoikansa puolesta, pitkän selityksen siitä, minkätähden hän ei tahtonut, että edes pieninkään osa hänen omaisuudestaan joutuisi Gregoriksen käsiin. Kaikkityyni on minulle arvoitus, jonka selittäminen tulee olemaan minun elämäni päämäärä, jos minun suodaan elää."
"Mutta teidän täytyy elää, vaikkakin vain saadaksenne selville totuuden", huudahti Skuludis painaen hänet rintaansa vastaan. "Pyytäkää armoa, niin te saatte elää."
"Minä olen jo sanonut teille, että minä haluan elää. Minulla on tuhannen syytä siihen. Mutta tahdotteko, että minun raskaan kuormani lisäksi vielä pitäisi saada kunniattomuuden? Tahdotteko, että minun pitäisi Aglaialle tarjota nimen, jota hänen täytyisi punastua? Sokeat tuomarit ovat tuominneet minut syylliseksi. Heillä on oikeus langettaa kuolemantuomion minun ylitseni. Mutta minä olen syytön enkä tahdo ostaa henkeäni häpeällisellä tunnustuksella. Minä en tee armonanomusta."
Skuludis pudisti itkien hänen kättään. "Olkoon niin, älä pyydä armoa, vaan vaadi oikeutta. Jos sinä rakastat minua, säälistä — Aglaiaa kohtaan, ja jos vielä löytyy oikeutta maan päällä, niin sinun täytyy tulla pelastetuksi."
Melirytos antoi viimeinkin perään Skuludiksen rukouksille. Hän kirjoitti armonanomuksen, mutta aivan toisella tavalla kuin sellaisia hakemuksia tavallisesti kirjoitetaan. Hän selitti hyvin yksinkertaisesti, ettei hän ollut syyllinen siihen rikokseen, mistä hänet oli tuomittu, ja vaati tuomiota kumottavaksi.
Heti kun kirjoitus oli valmis, otti Skuludis sen ja jätti vangin heti pannakseen kaikki voimat liikkeelle: saavuttaakseen onnellisen tuloksen tahtoi hän heti lähteä Ateenaan.
Seurataksemme oikeusnäytelmää olemme joksikin aikaa jättäneet muutamia kertomuksemme päähenkilöistä syrjään. Punastunein poskin ja hymyilevin huulin oli Aglaia kihlattunsa seurassa jättänyt vanhan Metaksaan asunnon ja palannut kotiinsa, missä yli puoli yötä kului molemminpuolisissa rakkaus- ja uskollisuuslupauksissa. Puoliyö oli aikoja sitten ohi, kun rakastavat vihdoinkin erosivat.