"Niin, Italiaan." Sitten kirjoitti hän: "Kallis Smaragdani, häittemme jälkeen vaihdamme Kreikan Italiaan. Lemmittyni, minä suutelen sinua ajatuksissani!"
"Seura hajaantuu, herra Gregoris."
"Minä olen lopettanut! Hyvästi siis — toiseen yhtä ihanaan yöhön." Hän tarttui Marigon käsiin ja suuteli niitä intohimoisesti. "Ei, jo tänä iltana minä esitän pyyntöni", lisäsi hän. "Tämä äkkinäinen onni on liian kallis, elkäämme riistäkö siltä sen romantillista lumousta. Minä lasken suunnattoman rikkauden sinun jalkoihisi. Kuka voisi olla onnellisempi kuin me ja — sinun vanhempasi."
Näin nopeasti voitettuaan tämän kauniin ja ylhäisen kreikattaren tulisen, vaikkakin vielä neitseellisesti suletun sydämen, näytteli Gregoris nyt jonkun aikaa tälle kauniille tytölle ihastuttavan romantillista ilvenäytelmää, sillaikaa kuin tuon uskottoman häpeälliset, teeskentelevät kirjeet onnellistuttivat Smaragdaa ja kiinnittivät hänen toiveensa onnelliseen tulevaisuuteen.
Kauvan ei kuitenkaan hänen ja Marigon välinen salaisuus ja heidän yölliset kohtauksensa voineet olla ilmi tulematta. Sopivalla hetkellä pyysi Gregoris Marigon kättä ja sai Pangoloksen puolelta mitä parhaimman vastaanoton. Tälle perheelle oli hänen suuremmoinen omaisuutensa riittävä suositus ja antoi täyden vakuuden heidän ainoan lapsensa onnesta.
Erityisten olosuhteiden ja valmistusten vuoksi täytyi kumminkin häät lykätä, ja Marigo matkusti isänsä seurassa Biskopioon tervehtimään ystävätärtään Smaragdaa ja kutsumaan häntä häihin.
Eräänä päiväpaisteisena iltapäivänä istuivat nämä molemmat nuoret tytöt Serlendiksen hauskassa huvilassa. Kummankin sydämet paisuivat onnesta: Marigon nuoren, komean Gregoriksen omistamisesta ja Smaragdan — aavistamatta mitään pahaa — myöskin hänen omaamisestaan. Merimatka Biskopioon oli ollut ihana. Vene, joka vei heidät sinne, oli peitetty ruusuilla. Onnesta säteilevä Marigo vei suuren ruusuvihkon mukanaan huvilaan.
"Mitä on tapahtunut, Marigoni?" kysyi Smaragda. "Tuletko sinä morsiamena?"
"No, ja jos niin olisi", nauroi Marigo. "Minun ruusuissani piilee salaisuus."
"Kuinka, sinä ilkeä, salaisuus? Etkö sinä ole sanonut minulle, ettei sinulla ole mitään salaisuutta minulta?"