"Yölepakko, josta minä puhuin sinulle. No, eikö sinunkin mielestäsi hänellä ole hyvin kaunis ääni ollakseen yölepakko?"
"Mutta kuka hän on?" kysyi Smaragda.
"Hiljaa", sanoi Marigo, "nyt alkaa hän taas."
Vene oli lähestynyt rantaa ja toinen säe kuului selvemmin.
"Sinä näet, ettei minun ruusuissani ole okaita", sanoi Marigo nauraen, kun laulu toisen kerran vaikeni.
"Viikon perästä me vietämme häitämme; sinä näet kuinka hän kiertelee minun ympärilläni; voisi luulla, ettei hän vielä ole minun sydämeni herra, vaan vasta yrittäisi valloittaa sitä. Ja kuitenkin on hän parhaassa ystävyydessä perheemme kanssa. Kaikki valmistukset ovat tehdyt. Huomenna minä näytän sinulle varustukseni."
"Mutta kuka hän on?" kysyi Smaragda, puhuen ikäänkuin itsekseen, "Tämä laulu, tämä ääni —"
"Voitko ajatella, hän tahtoi, että häät pidettäisiin juuri tänään! Mutta me emme ole valmiit vielä hankkeinemme ja senvuoksi on minun isäni pyytänyt häntä lykkäämään ne ensi sunnuntaihin."
Nyt oli vene lähestynyt rantaa, ja kuunvalo lankesi suoraan siinä istuvain yli, "Näetkö hänet, joka seisoo suorana veneessä? Mitä sinä pidät minun yölepakostani?"
"Gregoris Metaksas!" huudahti Smaragda kuolevan viimeistä huokausta muistuttavalla äänellä.